Ostajan reklamaatiovelvollisuus – mitä todellisuudessa edellytetään?

13. joulukuuta 2024

Ostajan reklamaatiovelvollisuuden täyttäminen edellyttää, että ostaja sekä ilmoittaa virheestä, että virheeseen perustuvista vaatimuksistaan myyjälle kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän havaitsi virheen tai hänen olisi se pitänyt havaita (Maakaaren 2 luvun 25 §:n 1 momentti).

Tässä artikkelissa keskitytään erityisesti vaatimusten esittämiseen ja niiden yksilöintiin.


Ennen aiheeseen syventymistä on tarkoituksenmukaista selventää, mitä ”virheestä ilmoittaminen”, ”virheeseen perustuvien vaatimusten yksilöinti” ja ”ostajan reklamaatiovelvollisuus” edes tarkoittavat.


 

  • Virheestä ilmoittamisesta on kyse, kun ostaja ilmoittaa myyjälle kiinteistössä kaupanteon jälkeen ilmenevistä virheistä.

  • Virheeseen perustuvien vaatimusten yksilöinnillä taas tarkoitetaan ostajan ilmoitusta siitä, mitä hän virheiden perusteella tulee vaatimaan (hinnanalennusta, vahingonkorvausta, tai kaupan purkua). Tällaista reklamaatiota kutsutaan yksilöidyksi reklamaatioksi, kun taas neutraali reklamaatio tarkoittaa vain ja ainoastaan ilmoitusta virheestä. Selvennyksenä vielä se, että kiinteistön laatuvirheestä reklamoidessa edellytetään nimenomaa tuota ”laajempaa” eli yksilöityä reklamaatiota.

  • Ostajan reklamaatiovelvollisuus: Mikäli reklamaatiota ei tehdä maakaaren mukaisesti, ostaja voi menettää oikeuden vedota virheeseen. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi oikeuden menettämistä rahalliseen hyvitykseen tai kaupan purkamiseen virheen perusteella.

 


Ostajan reklamaatiovelvollisuuden täyttäminen saattaa vaikuttaa varsin yksinkertaiselta ja suoraviivaiselta prosessilta, mutta tätä se ei aina ole. Voiko ostaja esimerkiksi ensin reklamoida vain virheestä, ja täydentää virheilmoitustaan vaiheittain ilmoittamalla vaatimuksensa myöhemmin? Entä kuinka tarkasti vaatimukset pitää yksilöidä, vai riittääkö summittainen arvio esimerkiksi hinnanalennuksen määrästä? Onko ostaja ”sidottu” myyjälle esittämiin vaatimuksiin, vai voiko niitä vielä myöhemmin muuttaa?


Tämä artikkeli vastaa näihin kysymyksiin ensin selventämällä reklamaatiovelvollisuuden sääntelyn taustalla vaikuttavia tavoitteita. Tämän jälkeen käymme läpi yhden korkeimman oikeuden tapauksen, joka havainnollistaa, mitä ostajalta tosiasiassa edellytetään, kun kyse on yksilöityjen vaatimusten esittämisestä. Lopuksi kommentoimme lyhyesti, kuinka hyvin nykyinen oikeustila toteuttaa reklamaatiosääntelyn taustalla olevat tavoitteet.


Reklamaatiosääntelyn kolme tavoitetta


Reklamaatiosääntelyn taustalla voidaan nähdä kolme tavoitetta:


  1. Virhetilanteiden nopea selvittäminen (KKO 2016:69, kohta 7; KKO 2018:38, kohta 21; KKO 2008:8, kohta 5; HE 120/1994 vp s. 58)

    Virhetilanteiden nopealla selvittämisellä pyritään siihen, etteivät vastuusuhteet jäisi selvittämättä liian pitkäksi aikaa. Ajan kuluminen vaikeuttaa virheiden ja vastuukysymysten selvittelyä ja todistelua ja voi perustaa myyjälle oikeutetun luottamuksen siihen, että kaupan kohteessa ei ole virhettä tai että mahdolliset virheet ovat ostajalle merkityksettömiä.


  2. Myyjän oikeussuojan turvaaminen (KKO 2016:69, kohta 7; KKO 2008:8, kohta 6)

    Reklamaatiovelvollisuudella on myös merkitystä myyjän oikeussuojan toteutumisen kannalta. Mikäli reklamaatiovelvollisuutta ei olisi, myyjän saattaisi olla vaikeaa virhetilanteissa osallistua asian selvittelyyn, ottaa kantaa ostajan vaatimuksiin, tai tehdä sovintotarjous.


  3. Lojaliteettiperiaatteen toteuttaminen (KKO 2018:38, kohta 23)

    Reklamaatiosääntelyn taustalla on katsottu vaikuttavan myös lojaliteettiperiaate. Lojaliteettiperiaate on kantava sopimusoikeudellinen periaate, jonka mukaan osapuolten sopimukseen perustuvia intressejä ei tule nähdä yksinomaan vastakkaisina ja kilpailevina, vaan osapuolten on otettava riittävissä määrin myös toistensa edut huomioon. Sopimusrikkomustilanteessa, kuten virhe- tai muissa häiriötilanteissa, ostajalle asetettu velvollisuus reklamoida virheestä myyjälle on konkreettinen esimerkki lojaliteettiperiaatteen ilmentymisestä.



Mitä KKO 2016:69 opettaa ostajan reklamaatiovelvollisuudesta?


Kyseisessä tapauksessa ostajat olivat kohtuullisessa ajassa reklamoineet havaitsemistaan virheistä, mutta menettivät silti oikeuden vedota niihin.


Tämä johtui siitä, että ostajat olivat liian myöhään esittäneet virheisiin perustuvat hinnanalennus- ja purkuvaatimuksensa (yli vuoden kuluttua virheiden havaitsemisesta).  


Ostajat olivat reklamaatiokirjeessään ilmoittaneet varaavansa mahdollisuuden esittää vaatimuksensa myöhemmin. Ostajien mukaan he eivät olleet pystyneet esittämään vaatimuksiaan aikaisemmin, koska kustannusarvio korjauskustannuksista oli valmistunut vasta tiettynä päivänä.


Korkein oikeus oli kuitenkin eri mieltä, eikä muuttanut hovioikeuden lopputulosta. Tapaus osoittaa, että virheestä ilmoittaminen ei yksin riitä, vaan ostajan on esitettävä myös vaatimuksensa ajoissa.


Ostajan reklamaatiovelvollisuuden sisältö KKO 2016:69 mukaan


Miten ja milloin virheisiin perustuvat vaatimukset on ilmoitettava, jotta ei menetä oikeuttaan vedota virheisiin?


Täysin tarkkaa ja tyhjentävää vastausta tähän kysymykseen lienee mahdotonta saada, mutta korkeimman oikeuden perusteluista on havaittavissa yleisiä suuntaviivoja, jotka hahmottavat ostajalle asetetun reklamaatiovelvollisuuden sisältöä:


  1. Ostajan tulee reklamoidessaan ilmoittaa, mitä virheellisyys koskee ja kuinka se ilmenee sekä minkälaisia vaatimuksia hän tulee esittämään, mutta vaatimusten ei tarvitse tässä vaiheessa olla vielä yksilöityjä. Virheilmoitusta voidaan myöhemmin täydentää (KKO 2016:69, kohta 5).

  2. Ajoissa tehty ilmoitus virheestä ei riitä täyttämään oikea-aikaisen ja asianmukaisen reklamaation edellytyksiä, jos ostaja ei ole samalla ilmoittanut virheeseen perustuvista vaatimuksistaan (KKO 2016:69, kohta 9).

  3. Sillä, onko ostaja nimittänyt vaatimaansa hyvitystä hinnanalennukseksi vai vahingonkorvaukseksi, ei ole merkitystä arvioitaessa, onko hän säilyttänyt oikeutensa vedota virheeseen (KKO 2016:69, kohta 9).

  4. Kohtuullinen aika vaatimusten ilmoittamisen osalta alkaa siitä, kun ostaja on havainnut virheen tai hänen olisi pitänyt se havaita. Tapauskohtaiset olosuhteet, sekä myyjän ja ostajan väliset virhettä koskevat neuvottelut ja selvittelytoimet voivat kuitenkin pidentää kohtuullista aikaa (KKO 2016:69, kohta 10).

  5. Reklamaatioon riittää summittainen arvio eikä reklamaatiossa ilmoitettu rahamäärä rajoita lopullisia vaatimuksia (KKO 2016:69, kohta 11).


Yksinkertaistaen ja korkeimman oikeuden perusteluihin nojaten todettakoon, että ostaja on reklamoinut onnistuneesti kun:


  • Hän on sekä ilmoittanut virheistä, että virheisiin perustuvista vaatimuksistaan kohtuullisessa ajassa virheiden havaitsemisesta.
  • Mikäli vaatimukset esitetään myöhemmin, virheilmoituksen täydentäminen on tapahtunut myös kohtuullisessa ajassa siitä, kun ostaja havaitsi virheen tai hänen olisi se pitänyt havaita.


Ostaja ei ole myöskään täysin sidottu esittämiinsä vaatimuksiinsa, vaan voi myöhemmin muuttaa niitä (”Reklamaatio, kanteenmuutoskielto ja prekluusio”, Defensor Legis 1/2022, Pirkko Heikkinen ja Mikko Vuorenpää, s. 78).


Tapauskohtaiset olosuhteet voivat vaikuttaa siihen, onko ostaja tosiasiassa reklamoinut maakaaren edellyttämällä tavalla.


Kuinka hyvin reklamaatiosääntelyn tavoitteet toteutuvat?


Aikaisemmin todettiin, että reklamaatiosääntelyllä pyritään selvittämään virhetilanteet nopeasti, turvaamaan myyjän oikeussuojaa, ja toteuttamaan lojaliteettiperiaatetta.


Erityisesti myyjän oikeussuojan tavoitteen osalta voidaan kyseenalaistaa, kuinka hyvin nykyinen oikeustila toteuttaa tämän.


Tapauksessa KKO 2016:69 korkein oikeus nimenomaisesti toteaa, että vasta saatuaan tiedon vaatimusten sisällöstä myyjä voi arvioida niiden aiheellisuutta ja ottaa niihin kantaa. Myyjän kannalta on olennaista saada tieto siitä, vaatiiko ostaja kaupan purkamista vai rahamääräistä hyvitystä. Rahamääräisten vaatimusten osalta myyjän oikeussuojan toteutumisen kannalta olisi tärkeää saada ainakin summittainen arvio vaatimusten määrästä (KKO 2016:69, kohta 9).


Kuinka hyvin myyjän oikeussuoja tosiasiassa siis toteutuu, mikäli ostaja voi vaatimustensa esittämisen jälkeen muuttaa niitä? (KKO 2016:69, kohta 11).


Maakaaren pykälä (MK 2:25.1) velvoittaa siis ostajan ilmoittamaan myös virheeseen perustuvat vaatimuksensa kohtuullisessa ajassa. Ostaja voi kuitenkin millä lailla tahansa niiden esittämisen jälkeen muuttaa niitä. Eikö tällöin maakaaren velvoittava pykälä vaatimusten esittämisestä jää sisällöltään hieman ”tyhjäksi”? Laki siis samaan aikaan velvoittaa ilmoittamaan vaatimukset, sallii myös vaatimusten muuttamisen jälkikäteen, eikä aseta mitään rajoja sille kuinka paljon vaatimuksiaan voi myöhemmin muuttaa.


Tämänhetkinen reklamaatiosääntely ei siis vaikuta täysin onnistuneen myyjän oikeussuojan turvaamisen ja sääntelyn selkeyden kannalta.


Lopuksi


Oletko reklamoinut virheestä myyjälle maakaaren edellyttämällä tavalla? Ilmoittiko ostaja mielestäsi liian myöhään virheisiin perustuvista vaatimuksistaan? Mikäli tarvitset apua asunto- ja kiinteistökauppoihin liittyen, toimistomme juristeilla on aiheesta monen vuoden kokemus ja autamme mielellämme. Voit joko soittaa numeroon 010 336 8990 tai laittaa sähköpostia osoitteeseen asiakaspalvelu@hclaw.fi


Juliana Akin, OTM


Avainsanat: reklamaatio, reklamaatiovelvollisuus, kiinteistökauppa, kiinteistön kaupan reklamaatio, maakaari, kiinteistöoikeus

8. syyskuuta 2025
Suomessa on kymmeniätuhansia rakennuksia, joissa lopputarkastuksia ei ole pidetty. Mikä merkitys on kiinteistön rakennuksen tai rakennuksen osan lopputarkastamattomuudella mahdollisessa kiinteistökauppariidassa? Tässä artikkelissa vastataan tähän kysymykseen ja haastattelin myös rakennusarkkitehti ja -mestari Jukka Laamasta, ArkVisio Oy:n toimitusjohtajaa tästä aiheesta. Termit tutuiksi: rakentamislupa, lopputarkastus ja käyttöönottokatselmus Ymmärtääksemme paremmin lopputarkastamattoman kohteen merkitystä mahdollisessa kiinteistökauppariidassa, haluan ensin avata artikkelin keskeisimmät termit. Mitä siis rakentamislupa, lopputarkastus ja käyttöönottokatselmus tarkoittavat? Mikä on rakentamislupa, milloin sitä tarvitaan, ja kuinka kauan se on voimassa? Rakentamislupa on viranomaisen (yleensä kunnan rakennusvalvontaviranomaisen) myöntämä lupa, joka on edellytys suurimmalle osalle rakennushankkeista. Rakentamislupaa hakee rakennushankkeeseen ryhtyvä eli esimerkiksi tontin omistaja. Usein mukana on myös pääsuunnittelija tai arkkitehti, joka laatii tarvittavat piirustukset ja selvitykset. Rakentamislupamenettelyn tarkoituksena on varmistaa, että rakentaminen tapahtuu turvallisesti, laillisesti ja ympäristöön sopivalla tavalla. Rakentamislupa tarvitaan myös sellaiseen korjaus- tai muutostyöhön, joka on verrattavissa rakennuksen rakentamiseen tai laajentamiseen. Lisäksi rakennuksen tai sen osan käyttötarkoituksen olennaista muuttamista varten tarvitaan rakentamislupa. ”Käyttötarkoituksen muutoksena” pidetään esimerkiksi loma-asunnon käytön muuttamista pysyvään asumiseen. Mikäli kunnan rakennusvalvonta myöntää rakentamisluvan, varsinaiset rakennustyöt on aloitettava kolmessa vuodessa tai rakennustyö on saatettava loppuun viidessä vuodessa. Rakennustyön aloittamisaikaan voidaan hakea pidennystä enintään kahdella vuodella, jos rakentamisen oikeudelliset edellytykset (esim. kaava) ovat edelleen voimassa. Rakennustöiden loppuunsaattamisaikaa voidaan pidentää enintään kolmella vuodella kerrallaan. Mikä on lopputarkastus? Lopputarkastus (kutsutaan myös ”loppukatselmus”) on rakennushankkeen viimeinen vaihe, jossa kunnan rakennusvalvontaviranomainen tarkastaa, että rakennus on toteutettu aikoinaan myönnetyn rakentamisluvan mukaisesti. Mikä on käyttöönottokatselmus? Käyttöönottokatselmus (tai osittainen loppukatselmus/lopputarkastus), tarkoittaa tilannetta, jossa rakennus tai sen osa otetaan käyttöön, vaikka rakennushanke ei ole vielä täysin valmis. Käyttöönottokatselmuksessa vähäiset viimeistelytyöt voivat olla vielä kesken, mutta rakennuksen tai sen osan on oltava muuten kokonaisuudessaan turvallinen, terveellinen ja käyttökelpoinen, jotta käyttöönottokatselmus voidaan pitää. Lopputarkastamaton kohde ja kiinteistökauppariidat Mikä merkitys siis lopputarkastamattomalla rakennuksella on kiinteistökaupoissa ja kiinteistökauppariidoissa? Kiinteistöä, jolla on lopputarkastamaton rakennus, ja jonka rakennustöiden loppuunsaattamisaika on ummessa, voi olla vaikeampaa myydä. Tämä johtuu siitä, että uusi omistaja joutuu käynnistämään lupaprosessin uudestaan, jotta lopputarkastus saadaan asianmukaisesti pidettyä. Lisäksi riippuen siitä, kuinka kauan aikaa sitten rakentamislupa on rauennut, rakennusvalvontaviranomainen voi asettaa lupaehtoja, jotka on täytettävä, jotta lopputarkastus voidaan pitää. Käytännössä tämä voi tarkoittaa kalliita ja laajoja purku-, korjaus-, ja muutostöitä. Esimerkiksi 50-luvulla rakennettu asumiskäyttöön tarkoitettu rakennus voi joutua läpikäymään laajan remontin, jossa sen ulkoseiniä joudutaan purkamaan ja lisäämään niiden paksuutta, jotta se saadaan vastaamaan nykypäivän rakentamiselle asetettuja määräyksiä. Mikäli ostajaa odottaa tällainen urakka, vaikuttaa se tietysti kohteen arvoon negatiivisesti. Myyjä voi joutua kiinteistökaupassa vastuuseen, jos hän jättää ostajalle kertomatta kaupan kohteeseen vaikuttavista tiedoista, kuten lupa-asiakirjojen puuttumisesta. Tieto siitä, että kohde on lopputarkastamaton, kuuluu myyjän tiedonantovelvollisuuteen. Ostajan on kuitenkin reklamoitava virheestä 4–6 kuukauden kuluessa sen havaitsemisesta, eikä ostaja voi vedota virheeseen, josta hän olisi tiennyt, mikäli olisi täyttänyt selonottovelvollisuutensa asianmukaisesti. Myös kiinteistönvälittäjä voi joutua vahingonkorvausvelvolliseksi siltä osin, kun virhe johtuu kiinteistönvälittäjän huolimattomuudesta tai laiminlyönnistä. Hyvän välitystavan mukaisesti kiinteistönvälittäjällä on velvollisuus hankkia muun muassa kohteen rakentamislupa-asiakirjat. Mikäli näitä asiakirjoja ei ole saatavissa joko toimeksiantajalta tai kunnan rakennusvalvontaviranomaiselta, on tästä kerrottava kaupan osapuolille. Tapausesimerkki: Vaasan hovioikeus 27.2.2019 (Dnro S 17/770) Vaasan hovioikeuden 27.2.2019 antamassa ratkaisussa (Dnro S 17/770) asuinrakennuksen yläkertaan oli jälkikäteen rakennettu yksi huone lisää, mutta tämän huoneen rakentamiselle ei ollut haettu kunnan rakennusvalvontaviranomaiselta lupaa. Ostajille ei tästä ollut kerrottu, kun kohde heille oli myyty ja he tulivat tietoisiksi yläkerran huoneen luvattomuudesta vasta heidän lähtiessä remontoimaan yläkertaa. Käytännössä tämä tarkoitti ostajille sitä, että heidän oli haettava uutta lupaa yläkerran luvattomalle huoneelle. Saadakseen uuden luvan, ostajien olisi käytännössä tehtävä yläkerran huoneessa muutos- ja korjaustöitä, jotta he saisivat yläkerran huoneen vastaamaan nykypäivän rakentamiselle asetettuja vaatimuksia. Vaasan hovioikeus katsoi, että kiinteistössä oli maakaaren 2 luvun 18 §:n 1 momentin 5 kohdan mukainen vallintavirhe. Vallintavirhe tarkoittaa sitä, että kiinteistössä on virhe, jos kiinteistöllä olevaan rakennukseen tai kiinteistöllä harjoitettuun toimintaan ei ole tarvittavaa lupaa. Yläkerran huoneelle ei ollut asumiskäyttöön tarkoitettua lupaa, minkä vuoksi se muodosti vallintavirheen. Ostajat vaativat tapauksessa myyjiltä hinnanalennusta tasonparannus huomioiden 7.000,00 euroa. Hovioikeus katsoi, että ostajilla oli vallintavirheen perusteella oikeus hinnanalennukseen ja velvoitti myös myyjäpuolen korvaamaan ostajien oikeudenkäyntikulut käräjä- sekä hovioikeusvaiheessa. Yllä oleva tapaus on hyvä esimerkki siitä, kuinka rakentamisluvan puuttuminen voi kiinteistökauppariidassa muodostaa vallintavirheen ja oikeuttaa ostajat hinnanalennukseen. Lopputarkastamaton talo: pitääkö huolestua? Halusin kysyä Jukka Laamaselta muutaman kysymyksen liittyen lopputarkastamattomiin kohteisiin. Jukka Laamanen on ArkVisio Oy:n toimitusjohtaja, rakennusarkkitehti ja -mestari. ArkVisio Oy laatii arkkitehti- ja rakennesuunnitelmia, ja varmistaa sen, että rakennushanke toteutuu alusta loppuun mahdollisimman sujuvasti. Kysyin Jukalta, kuinka vakavasta ongelmasta käytännössä on kyse, jos esimerkiksi asuu lopputarkastamattomassa asuinrakennuksessa. Tuleeko kunnan rakennusvalvontaviranomainen koputtamaan ovelle ja vaatimaan lopputarkastuksen pitämistä? ”Kunnan rakennusvalvontaviranomainen ei lähtökohtaisesti ole kuin poliisi, joka aktiivisesti tutkisi, missä kaikkialla on luvatonta rakentamista. Meillä on Suomessa paljon rakennuksia, joissa lopputarkastuksia ei ole tehty” Jukka kertoo. Tässä kohtaa haluan lyhyesti nostaa esille yhden oikeustapauksen, jossa Loimaan kaupunki oli kehottanut ostajia lopettamaan rakennuksen rakentamisluvan vastaisen käytön. Tapauksessa ostajille oli myyty kiinteistöllä sijaitseva rakennus asumiskäyttöön, vaikkei sillä ollut asumiskäyttöön oikeuttavaa rakentamislupaa. Ostajat vaativat tästä syystä myyjiltä kaupan purkua, ja Turun hovioikeus katsoikin, että ostajilla oli vallintavirheen perusteella oikeus kaupan purkuun. Kyseessä on Turun hovioikeuden tuomio 27.6.2014, nro 739, dnro S 13/1551. Tämä tapaus osoittaa, että kunnan rakennusvalvontaviranomaiselta voi tulla kehotus lopettaa rakennuksen rakentamisluvan vastainen käyttö. Mutta voiko kunnan rakennusvalvontaviranomainen määrätä rakennuksen kokonaan purettavaksi, jos sen lupa-asiat eivät ole kunnossa? Kysyin tätä seuraavaksi Jukalta. ”Näen tällaisen tilanteen hyvin poikkeukselliseksi ja harvinaiseksi. Nykyäänhän meillä rakennusvalvontaviranomainen tekee kaikkensa, ettei kohteita enää purettaisi, ihan vain ekologisista hiilijalanjälkisyistä ja jälkiluvittaminen on aina se ensisijainen keino. Eli vain se, että talon paperihommat ovat jääneet kesken, ei yleensä aiheuta talon purkamista”, Jukka selittää. Halusin seuraavaksi tietää, miten jälkiluvittaminen tapahtuu käytännössä. ”Ensiksi muutoksista tehdään piirustukset, eli päivitetään piirustukset vastaamaan sitä nykyhetkeä. Sitten vain haetaan lupaa jälkikäteen päivitettyjen piirustusten kera. Jälkiluvittamiselle on tietysti oma, kalliimpi hintalappunsa. Lisäksi rakennusvalvontaviranomainen saattaa asettaa lupaehtoja, jotka on täytettävä, ennen kuin lopputarkastus voidaan pitää. Kuntien toimintatavoissa on myös eroja. Joissakin kunnissa riittää, että hankitaan vain asiantuntijalausunnot siitä, että kohde on turvallinen käyttää, jotkut kunnat taas vaativat, että olemassa oleva tilanne piirretään”, Jukka selostaa. Kysyin Jukalta, kuinka yleistä on se, ettei rakentamislupaa olisi koskaan haettu laisinkaan, eli että rakentaminen olisi tapahtunut täysin luvatta. ”Tämä on harvinaisempaa, yleensä rakentamislupa on aikoinaan myönnetty. Yleisempää on se, että havahdutaan lopputarkastuksen puuttumiseen esimerkiksi myyntitilanteessa. Ja tässä vaiheessa saattaa tulla esiin erilaisia seikkoja, pieniä ja suuria, jotka saattavat estää sen lopputarkastuksen pitämisen ja kiinteistön omistaja voi joutua tekemään niitä muutos- tai korjaustoimenpiteitä” Jukka kertoo. Vielä kysyin Jukalta myös siitä, että mitä tapahtuu tilanteessa, jossa haluaa tehdä korjaus- tai muutostöitä esimerkiksi yläkerran huoneeseen, mutta yläkerran huone on ”luvaton”, koska sille ei aikoinaan ole haettu rakentamislupaa. ”Tällaisessa tilanteessa yleensä pitää saattaa aikaisemmat lupa-asiat kuntoon. Eli pitää ensin hakea tälle yläkerran huoneelle uusi lupa, ja vasta sen jälkeen voi toteuttaa uudet remonttisuunnitelmat huoneen suhteen. Ja kannattaa silloin tietysti hakea lupaa näille uusille muutos- tai korjaustöille” Jukka vastaa. Kiitos Jukalle haastattelusta! Mikäli koit tämän aiheen kiinnostavaksi, suosittelen katsomaan Ylen MOT dokumentin ” Myytävänä laiton talo ”. Kyseisessä dokumentissa tuotiin esille mm. eri kuntien toimintatapojen eroja lopputarkastamattomien kohteiden suhteen, johon en tässä artikkelissa sen kummemmin pureutunut. Lopuksi Jos olet ostanut tai myynyt kohteen, jossa lopputarkastus on pitämättä ja haluat tietää, onko sinulla oikeus hinnanalennukseen tai vahingonkorvaukseen tai onko sinulla velvollisuus myyjänä maksaa korvausta ostajalle, ota meihin yhteyttä! Toimistomme asianajajat ja juristit erikoistuvat nimenomaan asunto- ja kiinteistökauppaoikeudellisiin asioihin ja autamme sinua mielellämme. Saat meihin yhteyden joko sähköpostitse asiakaspalvelu@hclaw.fi tai soittamalla numeroon 010 336 8990 . Juliana Akin, OTM Asiasanat: lopputarkastus - kiinteistökauppa - rakentamislupa
5. kesäkuuta 2025
Kun ulosottomies myy kiinteistön vapaalla myynnillä, kiinteistön virheen määrittely ja virhekynnys poikkeavat maakaaren säännöksistä. Tässä artikkelissa käymme läpi, mitä ostajan on syytä tietää ulosoton virhevastuusta, sekä miten se poikkeaa maakaaren mukaisesta myyjän virhevastuusta.
25. huhtikuuta 2025
Tule moikkaamaan Asianajotoimisto Haanpää Oy:n väkeä Taloyhtiö 2025 -tapahtumaan tiistaina 29.4.2025 Helsingin Messukeskuksen Kokoussiivessä! Taloyhtiötapahtuma kokoaa vuosittain yhteen lähes 100 taloyhtiöiden haasteet ratkaisevaa toimijaa.
17. maaliskuuta 2025
Vanhan kohteen ostajan on oltava varautunut siihen, että kohdetta saatetaan joutua korjaamaan rakennusosien normaalin kulumisen tai teknisen käyttöiän ylittymisen vuoksi.
7. helmikuuta 2025
Mikäli ehdotus toteutuu, työntekijästä johtuvan irtisanomisen perusteeksi riittäisi jatkossa ”asiallinen syy” ilman nykyisen lainsäädännön vaatimaa lisäedellytystä ”painavasta syystä”.
9. tammikuuta 2025
Asunnossa tai kiinteistössä ilmenevää laatuvirhettä pyritään usein osoittamaan toimenpiderajan ylittymisellä.
22. marraskuuta 2024
Homekoirat antavat kaupan osapuolille tärkeää tietoa kohteen kunnosta ja ominaisuuksista.
1. marraskuuta 2024
Mikäli käytetyn asunnon ostotarjous on hyväksytty tai kiinteistön kaupan esisopimuksesta on tullut sitova, ei kauppaa voi enää yksipuolisesti peruuttaa. Tilanteissa, joissa peruuttaminen on vielä mahdollista, seuraamukseksi usein tulee joko käsirahan tai vakiokorvauksen menettäminen, tai todellisten ja kohtuullisten kustannusten korvaaminen.
27. syyskuuta 2024
Vastuunrajoitusehto on riittävän yksilöity, kun siitä käy selkeästi ilmi, millä tavalla ostajan asema poikkeaa maakaaren säännöksistä. Tämän lisäksi, vastuunrajoitusehdossa on oltava yksilöity kaikki ne virheet tai vauriot, jotka on tarkoitus rajata myyjän vastuun ulkopuolelle eikä ostajalle saa jäädä epäselväksi vastuunrajoitusehdon sanamuodon perusteella se, mitkä myyjän virhevastuun alaan kuuluvat seikat jäävät ostajan vastuulle.
12. syyskuuta 2024
Mitä kauemmin viivyttelet reklamaation tekemistä, sitä vaikeammaksi virheen todistaminen ja siihen liittyvien vaatimusten esittäminen voi käydä. Lisäksi määräajat virheen ilmoittamiselle voivat umpeutua, jolloin menetät oikeuden vedota virheeseen.
Lisää viestejä